Pitstopilla Kempeleessä

Miltä valokuvaukseni näyttää asiakkaan silmistä?

Hurlumhei. Nyt painitaan ihan positiivisen ongelman kanssa: töitä on niin että en kerkiä päivittämään blogia. Päivästä toiseen kierrän Keski-Suomen ympäristön kouluja kuvaamassa ja omia prokkiksia “vapaa-ajalla” on häistä hautajaisiin, nettipuolen asioista videokuvaukseen. Alkuviikon olin Tampereella josta siirryin Jyväskylän kautta Ouluun kuvausreissulle – meikäläisen työ on aika pitkälle reissutyötä ja kolmen viikon sisään on tullu työajoa yli 5000 kilsaa.

Tänään olin kuvaamassa velipojan ja hänen morsiamensa häitä Paavolassa. Häät meni oikein mukavissa tunnelmissa ja hääpari sai toisensa. Siinäpä ne tärkeimmät :)

Nämät oli tälle kesäle neljännet hääkuvaukset vaikka oon vasta kuukauen päivät ollu työelämän kuvioissa matkassa – hauskaa! Tilanne on toki eri syksymmällä, jollon ihimiset lopettaa juhulimisen ja pallaa takasin arkeen, josta alkaaki valokuvaajan kaamosaika. Palion on hauskoja tarinoista mitä erilaisimmista kuvausreissuista takataskussa, piämä toistaseksi teitä jännityksesä siihen asti.

Jouni oli mulla matkassa assarina kuvauksissa. Siinä samalla kaveri näppäs mulle pari hyödyllistä kuvaa omaa käyttöä varten.

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, sanonta kuuluu – no tällä valokuvaajalla ei kuvia ittestä oman työn parissa ole nimeksikkään. Hauskaa on allaolevien kuvien kautta havainnoida se, minkälaiselta oma toiminta kameran takana näyttää asiakkaan silmiin.

Pikaisen päätelmän jos omasta toiminnastani, jota tosin itse olen huonoin arvoimaan: koko kropalla asetellaan kuvattavia ja eletään hetkessä.

Siinäpä net tärkeimmät. Huomenna täytyy nousta aikasten ylös takaisin sorvin ääreen josta hääkuvauspalaverin kautta kohti Jyväskylää. Adios!