Pääsenkö syömään sanani akkukahvan käytön suhteen?

Tilasin Canon EOS 5D Mark II -valokuvauskojeeseeni akkukahvan.

Akkukahvan tehtävä helpottaa valokuvausta. Pystykuvia ei tarvitse ottaa epätukevasta asennosta, vaan tukevan asennon kuvatessa voi pitää, ainoastaan kamera pyörähtää 90 astetta vastapäivään. Akkuja kameraan ei tarvitse myöskään vaihtaa niin usein koska akkukahva ottaa sisäänsä kaksi akkua kerrallaan, tai erillisen paristokiskon avulla 6-8 sormiparistoa, valmistajasta ja mallista riippuen.

Omalla kohdallani kuitenkin asia on toinen. Hääkuvauksessani olen alkanut arvostaa keveyttä. Esimerkiksi olen jättänyt Canonin EF 100-400 pumppuzoomin ostamatta, sen liiallisen painon vuoksi, tai puolipilvisenä/aurinkoisena päivänä korvannut studiosalamat miljöökuvauksissa heijastimilla, jos apureita on tarpeeksi, niiden liikuteltavuuden takia.

Tiedän, että studiosalamat tuottavat paremman lopputuloksen heijastimien sijaan. Silti kun valokuvaatte kahdella rungolla, kantaen selässänne repullista objektiiveja, mitaten valot spoteille ulkona ja ottaen aikaa vastaan mahdollisimman tyylikkäitä kuvia lyhyessä ajassa, tiedätte mitä tarkoitan. Olen valokuvauksessani huomannut että varmistusten ja etukäteen paikallaolon lisäksi kuvattavat, esimerkiksi hääpari, saattavat pahasti myöhästyä vaikka auton rikkoontumisen vuoksi.

Näissä tilanteissa keveys ja maltti ovat valttia tai ovatko sittenkään. Aika näyttää pääsenkö syömään akkukahvan käytön suhteen.

Kuva: Canonin BG-E6 -akkukahva (Canon EOS 5D Mark II -kameraan sopiva)

Kuva: Akkukahvan sisälle sijoitettava paristokisko, johon on mahdollista BG-E6 -mallissa sijoittaa kuusi sormiparistoa

Kuva: Canon EOS 5D Mark II -järjestelmäkamera BG-E6 -akkukahvan kanssa. Painoa objektiivin ja salaman kanssa tulee lähes viisi kiloa.